Maailman kauppajärjestö WTO: n ymmärtämiseksi: Perusteet Kauppajärjestelmän periaatteet WTO-sopimukset ovat pitkiä ja monimutkaisia, koska ne ovat laillisia tekstejä, jotka kattavat laajan valikoiman toimintoja. He käsittelevät maataloutta, tekstiiliä ja vaatteita, pankkialaa, televiestintää, valtion hankintoja, teollisia standardeja ja tuoteturvallisuutta, elintarvikehuollon sääntelyä, henkistä omaisuutta ja paljon muuta. Mutta monissa yksinkertaisissa, perusperiaatteissa käytetään kaikkia näitä asiakirjoja. Nämä periaatteet ovat monenvälisen kauppajärjestelmän perusta. Tarkastele näitä periaatteita tarkemmin: Avaa kohde napsauttamalla. Sivuston navigointipuu avautuu täällä, jos otat JavaScriptin käyttöön selaimessasi. 1. Suosituimmuuskohtelu (MFN): muiden ihmisten kohtelu tasavertaisesti WTO-sopimusten mukaan maat eivät yleensä voi syrjiä kauppakumppaneitaan. Anna jollekulle erityinen suosikki (kuten alhaisempi tullimaksu yhdelle tuotteelle) ja sinun on tehtävä samoin kaikille muille WTO: n jäsenille. Tämä periaate tunnetaan suosituimmuusasemassa (MFN) (ks. Laatikko). On niin tärkeää, että se on tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) ensimmäinen artikla. joka sääntelee tavarakauppaa. MFN on myös etusijalla palvelukaupan yleissopimuksessa (GATS) (2 artikla) ja teollis - ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS) (4 artikla), vaikka kussakin sopimuksessa periaatetta käsitellään hieman toisistaan . Yhdessä nämä kolme sopimusta kattavat kaikki kolme WTO: n käsiteltävää kauppaa. Joitakin poikkeuksia sallitaan. Esimerkiksi maat voivat perustaa vapaakauppasopimuksen, joka koskee vain tavaroita, jotka ovat kauppaa ryhmässä, joka syrjii ulkopuolisia tavaroita. Tai he voivat antaa kehitysmaille erityisen pääsyn niiden markkinoille. Tai maa voi korostaa esteitä sellaisia tuotteita vastaan, joita pidetään sopimattomina kaupankäynnin kohteina tietyistä maista. Palveluissa maat voivat rajoitetuissa olosuhteissa syrjiä. Sopimukset sallivat kuitenkin nämä poikkeukset vain tiukoin edellytyksin. Yleisesti ottaen MFN tarkoittaa sitä, että aina kun maa alentaa kaupan estettä tai avaa markkinoita, sen on tehtävä niin samat tavarat tai palvelut kuin kaikkiin kauppakumppaneihinsa, olivatpa ne rikkaita tai köyhiä, heikkoja tai vahvoja. 2. Kansallinen kohtelu: Ulkomaalaisten ja paikallisten asukkaiden kohtelu Tuonti ja paikallisesti tuotetut tavarat olisi kohdeltava tasapuolisesti ainakin sen jälkeen, kun ulkomaiset tavarat ovat tulleet markkinoille. Sama koskee ulkomaisia ja kotimaisia palveluja sekä ulkomaisia ja paikallisia tavaramerkkejä, tekijänoikeuksia ja patentteja. Tämä kansallisen kohtelun periaate (joka antaa muille samanlaisen kohtelun kuin omilla kansalaisillaan) löytyy myös kaikista kolmesta tärkeimmästä WTO-sopimuksesta (GATT-sopimuksen 3 artikla, GATS-sopimuksen 17 artikla ja TRIPS-sopimuksen 3 artikla), vaikka tätä periaatetta käsitellään uudelleen hieman eri tavalla jokaisessa näistä. Kansallinen kohtelu koskee vain, kun tuote, palvelu tai henkisen omaisuuden kohde on tullut markkinoille. Tämän vuoksi tuontitullit eivät ole kansallisen kohtelun vastaisia, vaikka paikallisesti tuotetuista tuotteista ei veloitettaisi vastaavaa veroa. Vapaa kauppa: vähitellen neuvottelemalla takaisin alkuun Kaupan esteiden vähentäminen on yksi ilmeisimmistä keinoista kannustaa kauppaa. Kyseisiin esteisiin kuuluvat tullit (tai tariffit) ja toimenpiteet, kuten tuontikieltoja tai kiintiöitä, jotka rajoittavat määriä valikoivasti. Aika ajoin on keskusteltu myös muita asioita, kuten byrokratiaa ja valuuttakurssipolitiikkaa. GATT-sopimusten luomisesta 1947-48 lähtien on ollut kahdeksan neuvottelukierrosta. Yhdeksäs kierros Dohan kehitysohjelman puitteissa on nyt käynnissä. Aluksi keskityttiin alentamaan tuontitavaroiden tulleja (tulleja). Neuvottelujen tuloksena 1990-luvun puolivälissä teollisuusmaiden teollisuustuotteiden tariffit olivat laskeneet tasaisesti alle 4: een. Neuvottelut olivat kuitenkin 1980-luvulla laajentuneet koskemaan tavaroihin kohdistamattomia esteitä sekä uusia alueita kuten palveluista ja henkisestä omaisuudesta. Markkinoiden avaaminen voi olla hyödyllistä, mutta se vaatii myös sopeuttamista. WTO-sopimukset antavat maille mahdollisuuden muuttaa vähitellen asteittaista vapauttamista. Kehitysmaille myönnetään yleensä pidempiaikaisia velvoitteita. Ennustettavuus: sitomisen ja avoimuuden takia Joskus lupaus olla kaupan esteistä voi olla yhtä tärkeä kuin laskea yksi, koska lupaus antaa yrityksille selkeämmän kuvan tulevista mahdollisuuksista. Vakautta ja ennustettavuutta edistetään investoinneilla, työpaikkoja luodaan ja kuluttajat voivat nauttia täysimääräisesti kilpailun valinnasta ja alhaisemmista hinnoista. Monenvälinen kauppajärjestelmä on hallitusten pyrkimys tehdä liiketoimintaympäristöstä vakaa ja ennakoitava. Uruguayn kierroksen lisääntyneet sitoumukset Vuosien 1986-1994 neuvottelujen aikana ja sen jälkeen sidottujen tariffien prosenttiosuus (nämä ovat tariffiarvoja, joten prosenttiosuuksia ei painoteta kaupan volyymien tai arvojen mukaan) WTO: ssa, kun maat sopivat avaavansa tavaroitaan tai palveluitaan , ne sitoutuvat sitoumuksiinsa. Tavaroiden osalta nämä sitoumukset ovat tullimaksujen enimmäismääriä. Joskus maat verottavat tuontia hinnalla, joka on alhaisempi kuin sidotut hinnat. Usein tämä tapahtuu kehitysmaissa. Kehittyneissä maissa tosiasiallisesti veloitetut hinnat ja sidotut hinnat ovat yleensä samoja. Maa voi muuttaa sitoumuksiaan, mutta vasta sen jälkeen, kun se on neuvotellut kauppakumppaniensa kanssa, mikä voisi merkitä niiden korvaamista kauppaa menettämättä. Yksi Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen saavutuksista oli lisätä kaupan määrää sitovina sitoumuksina (ks. Taulukko). Maataloudessa 100 tuotetta on nyt sidottu hintoihin. Kaiken tämän tulos: kauppiaiden ja sijoittajien huomattavasti suurempi markkinaturva. Järjestelmä pyrkii parantamaan ennustettavuutta ja vakautta myös muilla tavoin. Yksi keino on kieltää kiintiöiden käyttö ja muut kiintiöitä hallinnoivan tuonnin raja-arvojen asettamiseen tähtäävät toimenpiteet voivat johtaa useampiin riistoihin ja epäoikeudenmukaisiin toimiin liittyviin syytöksiin. Toinen on tehdä maakohtaisista kauppasäännöistä mahdollisimman selkeät ja julkiset (avoimet). Useat WTO-sopimukset edellyttävät, että hallitukset julkistavat politiikkansa ja käytäntönsä julkisesti maassa tai ilmoittamalla WTO: lle. Kansallisten kauppapolitiikkojen säännöllinen valvonta kauppapoliittisen arviointimekanismin kautta tarjoaa lisää keinoja edistää avoimuutta sekä kotimaassa että monenvälisellä tasolla. WTO: ta kutsutaan joskus vapaakauppaliikkeeksi, mutta se ei ole täysin tarkka. Järjestelmä sallii tariffeja ja rajoitetuissa olosuhteissa muunlaista suojaa. Tarkemmin sanottuna se on järjestelmä, joka koskee avointa, oikeudenmukaista ja vääristymätöntä kilpailua. Syrjimättömyyttä ja kansallista kohtelua koskevat säännöt on suunniteltu takaamaan oikeudenmukaiset kaupankäynnin edellytykset. Sama koskee myös polkumyyntiä (vientiä alhaisempaan hintaan markkinaosuuden saamiseksi) ja tuet. Kysymykset ovat monimutkaisia, ja säännöt yrittävät todeta, mikä on oikeudenmukainen tai epäoikeudenmukainen ja miten hallitukset voivat vastata erityisesti laskemalla tuontitulleja, jotka on laskettu korvaamaan vilpillisen kaupan aiheuttamat vahingot. Useilla muilla WTO-sopimuksilla pyritään tukemaan reilua kilpailua: esimerkiksi maataloudessa, henkisessä omaisuudessa, palveluissa. Julkisten hankintojen sopimus (monenvälinen sopimus, koska sen allekirjoittivat vain muutamat WTO: n jäsenet) laajentaa kilpailusääntöjä monien maiden tuhansien julkisten yksiköiden ostoihin. Ja niin edelleen. Kehityksen ja talouden uudistuksen edistäminen WTO: n järjestelmä edistää kehitystä. Toisaalta kehitysmaat tarvitsevat joustavuutta siihen aikaan, kun he tekevät järjestelmäsopimusten toteuttamista. Sopimukset itse perivät GATTin aikaisemmat määräykset, jotka mahdollistavat kehitysmaille erityistukea ja kauppaa koskevia myönnytyksiä. Yli kolme neljäsosaa WTO: n jäsenistä ovat kehitysmaat ja siirtymät markkinatalouteen. Uruguayn kierroksen seitsemän ja puolen vuoden aikana yli 60 näistä maista toteuttivat kaupan vapauttamisohjelmia itsenäisesti. Samanaikaisesti kehitysmaat ja siirtymätaloudet olivat paljon aktiivisempia ja vaikutusvaltaisempia Uruguayn kierroksen neuvotteluissa kuin edellisellä kierroksella, ja ne ovat vieläkin nykyistä Dohan kehitysohjelmaa. Uruguayn kierroksen lopussa kehitysmaat olivat valmiita ottamaan suurimman osan velvoitteista, joita vaaditaan kehittyneistä maista. Sopimukset antoivat kuitenkin siirtymäkausia sopeutuakseen WTO: n tuntemattomammille ja ehkä vaikeille säännöksille erityisesti köyhimmille ja vähiten kehittyneille maille. Päätöksen lopussa hyväksytyn ministeriön päätöksen mukaan parempien maiden olisi nopeutettava vähiten kehittyneiden maiden viemien tavaroiden markkinoille pääsyä koskevien sitoumusten täytäntöönpanoa, ja se pyrkii lisäämään teknistä apua niille. Viime aikoina kehittyneet maat ovat alkaneet sallia tullittoman ja kiintiötöntä tuontia lähes kaikille vähiten kehittyneistä maista tuleville tuotteille. Kaiken tämän vuoksi WTO ja sen jäsenet ovat edelleen oppimisprosessissa. Nykyinen Dohan kehitysohjelma sisältää kehitysmaiden huolen vaikeuksista, joita he kohtaavat Uruguayn kierroksen sopimusten täytäntöönpanossa. Kauppajärjestelmän pitäisi olla. syrjimättömyyttä noudattaen maa ei saa syrjiä kauppakumppaniensa välille (antamalla heille yhtä suosituimmuuskohtelun tai MFN: n asemaa) eikä se saa syrjiä omia ja ulkomaisia tuotteita, palveluita tai kansalaisia (antamalla heille kansallista kohtelua) vapaampia esteitä, neuvottelemalla ennakoitavissa olevien ulkomaisten yritysten, sijoittajien ja hallitusten olisi voitava luottaa siihen, että kaupan esteitä (myös tariffeja ja muita kuin tulleja koskevia esteitä) ei saisi lisätä mielivaltaisesti tullitariffeja ja markkinoiden avaamista koskevat sitoumukset sitovat WTO: ssa kilpailukykyisempiä, mikä leviää epäoikeudenmukaisia käytäntöjä, kuten vientitukia ja polkumyyntituotteet alittavat kustannukset markkinaosuuden lisäämiseksi hyödyttävät vähemmän kehittyneitä maita antaen heille enemmän aikaa sopeuttamiseen, joustavuuteen ja erityisiin etuoikeuksiin. Tämä kuulostaa ristiriitaiselta. Se viittaa erityiseen kohteluun, mutta WTO: ssa se tarkoittaa tosiasiassa syrjimättömyyttä, joka kohtelee lähes yhtä hyvin kaikkia. Näin tapahtuu. Jokainen jäsen kohtelee kaikkia muita jäseniä yhtä hyvin suosituimpana kauppakumppanina. Jos jokin maa parantaa etuja, jotka se antaa yhdelle kauppakumppanille, sen on annettava sama parasta kohtelua kaikille muille WTO: n jäsenille, jotta ne pysyvät kaikkein suosituimpia. Suurin suosituimmuusasema (MFN) ei aina merkitse tasavertaista kohtelua. Ensimmäiset kahdenväliset MFN-sopimukset perustivat yksinoikeudellisia seuroja maan suosituimpiin kauppakumppaneihin. GATT-sopimuksen ja nyt WTO: n mukaan MFN-klubi ei enää ole yksinoikeus. MFN-periaatteella varmistetaan, että kukin maa kohtelee yli 140 jäsentä samanarvoisesti. Mutta on olemassa joitain poikkeuksia. Monenvälinen kauppajärjestelmä - MTF Mikä on monenvälinen kaupan järjestelmä - monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä Monenvälinen kauppapaikka (MTF) on kaupankäyntijärjestelmä, joka helpottaa rahoitusvälineiden vaihtoa useiden osapuolten välillä. Monenkeskiset kaupankäyntijärjestelmät mahdollistavat sopimuspuolten mahdollisuuden kerätä ja siirtää erilaisia arvopapereita, erityisesti välineitä, joilla ei ole virallisia markkinoita. Nämä tilat ovat usein sähköisiä järjestelmiä, joita hallinnoivat hyväksytyt markkinatoimijat tai suuret investointipankit. Traders toimittaa tavallisesti sähköisesti tilauksia, joissa vastaavia ohjelmistomalleja käytetään ostajien ostamisessa myyjien kanssa. RAJOITTAMINEN Monenvälinen kaupankäyntiväline - monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä Monenväliset kaupankäyntijärjestelmät tarjoavat vähittäis sijoittajille ja sijoituspalveluyrityksille vaihtoehtoisen vaihtoehdon muodolliselle kaupankäynnille. Lisäksi monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä on vähemmän rajoituksia kaupankäynnin kohteena olevien rahoitusinstrumenttien vastaanottamisessa, jolloin osakkaat voivat vaihtaa eksoottisempia varoja. Monenväliset kauppasopimukset: hyvät, haasteet ja esimerkit Päivitetty 23.11.2016 Määritelmä: Monenväliset kauppasopimukset ovat kaupallisia sopimuksia kolmen tai useamman kansakunnan välillä . Sopimukset alentavat tariffeja ja helpottavat yritysten tuontia ja vientiä. Koska ne ovat monien maiden joukossa, niitä on vaikea neuvotella. Sama laaja soveltamisala tekee niistä robustl, kun kaikki osapuolet allekirjoittavat. Edut Monenväliset sopimukset tekevät kaikki allekirjoittajat kohtelevat toisiaan samoin. Tämä tarkoittaa, ettei mikään maa voi tarjota parempia kauppasopimuksia yhdelle maalle kuin toiselle. Se tasoittaa pelikenttää. Se on erityisen kriittinen kehittyvien markkinoiden maissa. Monet niistä ovat pienempiä, mikä tekee niistä vähemmän kilpailukykyisiä. Lue lisää suosituimmuusasemasta. Toinen etu on se, että se lisää kaupankäyntiä jokaiselle osallistujalle. Heidän yrityksensä ovat alhaiset tariffit. Tämä tekee niiden viennistä halvempaa. Kolmas etu on se, että se yhdenmukaistaa kaikkien kauppakumppanien kauppamääräykset. Yritykset säästävät oikeudenkäyntikulut, koska ne noudattavat samoja sääntöjä kunkin maan osalta. Neljäs etusija on, että maat eivät saa neuvotella kaupankäyntiä yhden maan kanssa kerrallaan. Kahdenväliset kauppasopimukset suosivat maata parasta taloutta. Tämä asettaa epäedullisemmaksi heikoimmassa asemassa olevan maan. Vahvemmalla kansalla on yksityiskohtaisempi hyväksymisprosessi. Mieluummin olisi ratifioitava yksi sopimus kymmeniä sijasta. Haitat Monenväliset sopimukset ovat monimutkaisia. Tämä tekee niistä vaikeita ja aikaa vievää neuvotella. Toiseksi neuvottelujen yksityiskohdat liittyvät erityisesti kauppaan ja liiketoimintakäytäntöihin. Tämä tarkoittaa, että yleisö väärin väärin. Tämän seurauksena he saavat paljon lehdistöä, kiistoja ja mielenosoituksia. Kolmas haitta on yhteinen kaikkiin kauppasopimuksiin. Jotkin maakunnan yritykset ja alueet kärsivät kaupan rajat kadonneen. Pienet yritykset voivat kilpailla jättiläisten monikansallisten kanssa. He usein luopuvat työntekijöistä leikkaamaan kustannuksia. Toiset siirtävät tehtaitaan maille, joiden elintaso on alhainen. Jos alue riippuu tuosta teollisuudesta, se kärsii korkeista työttömyysasteista. Tämä tekee monenvälisistä sopimuksista epäedullisen. Jotkut alueelliset kauppasopimukset ovat monenvälisiä. Suurin on Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus (1. tammikuuta 1994). NAFTA on Yhdysvaltojen, Kanadan, välillä. ja Meksikossa. Se kasvatti kauppaa 300 prosenttia vuoden 2009 alusta. Selvitä, mitä tapahtuu Trump-kaatopaikoilla. NAFTA Keski-Amerikan ja Dominikaanisen tasavallan vapaakauppasopimus (allekirjoitettu 5. elokuuta 2004). CAFTA poistaa yli 80 prosentin Yhdysvaltain viennistä kuuteen maahan. Näihin kuuluvat Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, Guatemala, Honduras, Nicaragua ja El Salvador. Vuoteen 2013 mennessä se kasvatti kauppaa 71 prosenttia 60 miljardiin. Trans-Pacific-kumppanuus (neuvottelut päättyivät 4. lokakuuta 2015). TPP olisi suurempi kuin NAFTA, jos kongressi hyväksyy sen. Se on Yhdysvaltojen ja yhdentoista muun Tyynen valtameren rajalla. Se poistaa tariffit ja yhdenmukaistaa liiketoimintatavat. Nykyinen kauppa on 2 biljoonaa tavaraa (2012 arvio) ja 242 miljardia euroa palveluita (2011 arvio). Donald Trump lupasi vetäytyä sopimuksesta. Hän korvaa sen kahdenvälisin sopimuksin. Kaikki maailmanlaajuiset kauppasopimukset ovat monenvälisiä. Menestyksekäs on yleinen kauppa - ja tullitariffeja koskeva sopimus (GATT). Sata viisikymmentäkolme maata allekirjoitti sen vuonna 1947. Tavoitteena oli alentaa tariffeja ja muita kaupan esteitä. Syyskuussa 1986 Uruguayn kierros alkoi Punta del Estessä Uruguayssa. Se keskittyi laajentamaan kauppasopimuksia useisiin uusiin aloihin. Näihin kuuluvat palvelut ja henkinen omaisuus. Se myös paransi maatalouden ja tekstiilien kauppaa. Huhtikuun 15 päivänä 1994 123 osallistuvat hallitukset allekirjoittivat sopimuksen Marrakeshissa Marokossa. Se loi Maailman kauppajärjestön (WTO). Se oletti tulevien globaalien monenvälisten neuvottelujen hallinnan. WTO: n ensimmäinen hanke oli Dohan kauppasopimusten kierros vuonna 2001. Se oli monenvälinen kauppasopimus kaikkien 149 WTO: n jäsenen välillä. Kehitysmaat sallisivat rahoituspalvelujen, erityisesti pankkitoiminnan, tuonnin. Näin he joutuisivat nykyaikaistamaan markkinoitaan. Vastineeksi kehittyneet maat vähentäisivät maataloustukia. Tämä edistäisi kehitysmaiden kasvua, joka oli hyvä elintarvikkeiden tuottamiseen. Mutta Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin tilojen etut pysäyttivät sen. He kieltäytyivät hyväksymästä alentamista tai lisääntynyttä ulkomaista kilpailua. WTO hylkäsi Doha-kierroksen kesäkuussa 2006. WTO: n edustajat sopivat 7. joulukuuta 2013 ns. Bali - paketista. Kaikki maat sopivat tehostavansa tullisäännöksiä ja vähentääkseen byrokratiaa kauppavirtojen nopeuttamiseksi. Elintarviketurva on ongelma. Intia haluaa tukea ruokaa, jotta se voisi varastoida sen jakamaan nälänhädän yhteydessä. Muut maat huolestuttavat, että Intia voi halventava elintarvike maailmanmarkkinoilla saada markkinaosuuttaan. Näytä koko artikkeli Jatka lukemista Monenvälinen kauppajärjestelmä Monenvälinen kauppajärjestelmä Luku: (s.232) Luku 9 Monenvälinen kauppajärjestelmä Lähde: Oxford International Business Kirjailija (t): Sylvia Ostry (Contributor Webpage) Kustantaja: Oxford University Press Yhteenvetona ovat tärkeimmät muutokset monenvälisessä maailmanjärjestelytasossa vuodesta 1994 lähtien GATT-Uruguayn kierroksen jälkeen ja mukaan lukien järjestelmän nopeuttamiseksi tarvittavat kiireellisimmät uudistukset. Uudenvuotisessa kierroksessa aloitetun kaupankäyntijärjestelmän muutoksen seurauksena Uudenvuotisessa kierroksessa aloitettu kauppajärjestelmän muutos juuret ovat kuitenkin olleet yhtä tärkeitä kuin Internetin käytön leviäminen 1990-luvun puolivälissä. Lisäksi ideoiden ilmapiirissä on jatkuvia muutoksia, jotka herättävät kysymyksiä uusklassisesta mallista taloustieteen ja kauppapolitiikan ytimessä. Väitettiin, että jos sääntelypohjainen järjestelmä kestää, selviytyminen näihin muutoksiin edellyttää rakenneuudistusta paitsi WTO: n (GATT: n korvaaminen) mutta myös sodanjälkeisen kansainvälisen arkkitehtuurin rakenteellisesta uudistamisesta. Avainsanat: GATT, kansainvälinen kauppa, monenvälinen maailmankauppajärjestelmä, kauppapolitiikka, Uruguayn kierros, WTO
Comments
Post a Comment